Mä tuun takas

Tänään on MM-kisoissa sarjani -52kg ottelupäivä. Kuten arvata saattaa, minulla harmittaa etten tällä kertaa pystynyt osallistumaan kilpailuun. Olen kuitenki edelleen varma että kotiin jääminen oli oikea ratkaisu. Kisassa pitää olla fyysisesti että psyykkisesti kunnossa, koska se tuo ainakin itselleni itsevarmuutta.

Kesäni meni rauhoittaen kehoa ja mieltä. Olin Judoliitossa kesätöissä. Homma ei ollut kahvikeittäjänrooli, vaan hommia kyllä riitti monipuolisesti. Harjoitteluni oli vähäistä, en pakottanut itseäni väkisin harjoittelemaan, vaan ainoastaan kun mieleni sitä oikeasti teki. En esimerkiksi käynyt yhtään kesäleiriä, vaikka kesäisin olen yleensä jatkuvasti reissun päällä.

Nyt syksyn tullen olen aloittanut uuden työn iltapäiväkerhossa, ehdin hyvin aamu-ja iltaharjoituksiin. Poissaolotkaan ei ollut suuri ongelma, kunhan ilmoitan tulevista leiri ja kisareissuista aikaisin. Sitä paitsi lapset ovat mahtavia!

Harjoittelu on alkanut taas maistua ja muutoksia vanhaan tehtiin paljon. Ennen harjoittelin paljon yksin, nyt melkein jokaisessa harjoituksessa minulla on valmentaja tai muuta seuraa tsemppaamassa. Valmennuksestani vastaavat Tea ja Tero Laakkonen. He todella ovat läsnä, mitä arvostan valmennuksessa ja saivat minut alunperin takaisin treeneihin. Seppo Aaltonen on yhä mukana taustalla. Seppohan se minusta oikean urheilijan teki. Voimapuolesta vastaa Speedsters.

En tietäänkä pystynyt aloittaamaan siitä kunnossa missä olin talvella, vaan kone kyllä lähti aika yskällehden liikkeelle. Harjoituksia oli alkuun aika vähän ja niiden määrää ollaan pikkuhiljaa nostettu.  Kuntoni on jo vähän noussut, mutta töitä on vielä tehtävä ennen kuin pääsen edes entiseen kuntooni. Minun oltava tarkka, etten ole alussa liian vaativat itselleni. Rauhassa hyvä tulee.

Tiedän että hommia on tehtävä ja välillä saatan jopa ottaa jopa takapakkia. Ne on vaan tiedostettava, vaikka kärsivällisyys ei ole vahvinta minussa. Jäljellä on kuitenkin sama potenttiaali kuin aikaisemmin. Ensi keväällä minut nähdään taas hyvässä kunnossa kilpatatameilla ja pyrin tuomaan myös jotain uutakin omaan tekemiseeni.

-KK

katri_kakko_tomari.513x288
Kuva  Eju/Martin Kraus
Mainokset

Matala kevät

Hei, siitä on pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut. Syynä on yksinkertaisesti että en ole vain jaksanut. Mutta mitä enemmän tätä lykkään, sitä enemmän kynnys kasvaa kirjoittaa tästä sekalaisesta ajasta.

Hommahan lähtee siitä että olen käynyt tänä vuonna vain yksissä kilpailuissa, jossa ottelin vain yhden ottelun. Kyllä, vain yhden kilpailun, vaikka kalenterissa oli ajateltu jopa 7 kilpailua puoleen vuoteen. Tietynlainen väsymys alkoi painaa jo helmi-maaliskuussa ja tein päätöksen jättää Prahan European Openin välistä. Osallistuin kuitenkin Nymburkin kansaväliselle leirille, josta nappasin mukaani  kuukauden kestävään influenssan ja minulta jäi taas välistä yksibGran Prix ja EM-kilpailut.

Aloitettua taas harjoittelemaan vasen polveni alkoi kipuilemaan ja lopulta löysin itseni leikkauspöydältä. Leikkauksen jälkeen ortopedi kertoi etteivät löytäneet magneettikuvien perusteella etsimäänsä kierukan repeämää. Lisäksi elämässäni on ollut muutakin kuormaa, mutta en ala niitä tähän avata.

Joka tapauksessa olen ollut todella allapäin. Arjen pikkutoimet tuntuivat liian raskailta tehdä ja olin jatkuvasti ärtynyt ja itkuinen. Harjoituksissa en enää nauttinut vaan yleensä sielläkin jollain tavalla paha olla. Minulta tutkittiin kilpirauhasarvot ja verenkuva, raudan puute oli ainoa asia joka testien tuloksissa näkyi, mutta se ei yksinään selitänyt pahaa oloani. Asiat kuitenkin selittyivät masennuksella. Tällä hetkellä minua auttavat ammattilaiset asiassa eteenpäin.

Tästä johtuen kesä on rauhoitettu. Jätin isoimmat kisat ja leirit kesältä välistä. Eniten kanttia  jättää MM-kisat välistä. Ne olisivat todella tärkeä kisa, joista pelkästään otteluvoitoista saa kosolti pisteitä ranking-listalle. Olen kuitenkin hieman ylpeä tästä päätöksestä, sillä tällä hetkellä minun täytyy kunnioittaa omaa terveyttäni. Näillä näkymin kisaan ensivuoden puolella. Nyt keskityn oman psyykkeen ja fyysisen kunnon rakentamiseen.

Mietin pitkään kannattaako tätä kertoa blogissani, koska edelleen masennuksen yllä on jonkinlainen leima. No piristy ja tsemppaa vähän niin kyllä se siitä- lauseen sanojat saavat minulta tällä hetkellä kyllästyneen mulkaisun. Ei täältä kuopasta vaan hypätä kirmaamaan ja nauttimaan elämän iloista, kun välillä ulko-ovesta ulos astuminen on ollut suurin päivittäinen onnistuminen. Onneksi läheiset ovat auttaneet tässä rimpuilussa ja jaksaneet kuunnella minua.❤ 

Moni suomalainen sairastuu masennukseen vuosittain, ja varmasti joukossa on urheilijoitakin. Masennus on sairaus muiden joukossa, ei mikään hetkittäinen pahanmielen olotila. Kyllä minä kertoisin muustakin sairaudesta blogissani, jos se vaikuttaisi harjoitteluuni. Minulle tulee urheilun ja normielämän yhdistämisestä paineita, pitäisi harjoitella optimaalisesti, opiskella, käydä töissä jne.. Toisaalta rakastan harjoitella judoa ja kilpailla, mutta minä en vain pysty olemana se täydellinen kiiltokuvamainen urheilija mihin ollaan totuttu. Mä oon Katri.

Hyvää kesää- KK

Japanin leiritys 28.11.-16.12

Instagram- ja Snapchattilejäni seuraavat ovat ehkä huomanneet sijantini olleen kohta jo pari viikkoa  Japani. Minun lisäksi reissussa on Alexandra Barton sekä naisten maajoukkuevalmentaja Markus Pekkola. Huiman iso joukkue siis!

Innoissaan lentokentällä

Ensimmäinen viikko harjoiteltiin suomalaisille tutussa Katsuran yliopistossa. Yliopisto oli täynnä muitakin vieraita, joten meidän sakki joutui majoittumaan kampuksen ulkopuolella olevassa hieman matalimmissa olosuhteissa. Harjoittelu ja ruokailut tapahtuivat 20 minuutin kävelymatkan päässä kampuksella ja huoneissamme oli yötä päivää lämpöasteita 13 celsiuksen verran. 

Ettei nyt ihan liian mukavaksi matka olisi käynyt, niin kaikilla meillä kolmesta on vielä mukana vääränlaiset/rikkinäiset adapterit.  Itse vielä nostin vaikeustasoa ja unohdin toisen judogin takin kotiin.. Onneksi sain ostettua uudet kisapuvut vapaapäivänä Tokiosta.

Katsuurassa harjoitukset kestävät sen 2,5h, tosin ensimmäinen 45min on melkolailla turhaa piipertämistä. Lämmittelyä, jossa ei edes tule kovin lämmin. Onneksi lämmittelyiden jälkeen päästään itse asiaan ja sparreja tulee pystyssä 12x5min ja matossa 5x4min. Edellisvuosista meininki on mennyt rennompaan suuntaan ja lämmitellyissä kaijuttimista raikuu söpö japanipop.

Mattorandorit ovat täällä hieman turhauttavia. Olen eurooppalaisella mittapuulla riittävän hyvä matossa, mutta täällä minun pitäisi olla pitkäjänteisempi. Yhdessä jalanirroitustilanteessa saattaa kulua koko 4 minuuttia. Japanilaiset voisivat vallata BJJ-kisat hieman sääntökirjaa lukemalla.

Katsuurassa naisten harjoituksissa

Katsuura jätettiin kuitenkin taakse ja reissun kaksi vikaa viikkoa kuluvat Tokiossa. Viikon alussa starttasi omasta mielestäni  yksi maailman kovatasoisimmista judoleireistä, Tokion Grand Slamin jälkeinen leiri. Kisaan osallistuneiden lisäksi leirille ovat tulleet myös useiden maiden kärki harjoittelemaan ennen kevään isompia koitoksia. 

Itsenäisyyspäivää juhlittiin pullalla muumikahvilassa.

Leiri järjestetään Japanin olympiakomitean Ajinomoto harjoituskeskuksessa, jossa on valehtelematta hienoin judosali missä olen käynyt. Kaikki on priimaa alkaen kuudesta ottelualueesta ja päättyen monesta erikulmasta kuvaaviin kameroihin, joilla voi tarkastella heittojen tekniikkaa.

Allua ei selvästi naurattanut minun vitsit treenien jälkeen.

Harjoitusten lopuksi japanilaiset maailmanmestarit ja olympiavoittajat hakevat harjat kaapista, ja putsaavat yhtä nöyrästi tatamin kuin kuka tahansa muukin.  

Keskellä olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Kaori Matsumoto

Slamin leirin jälkeen levähdimme päivän ja tällä hetkellä aherretaan Kodokanissa Tokyo Campilla. Jos aikaisemissa harjoituspaikoissa oltiin menty rennompaan suuntaan, niin täällä judon pyhäikössä pidetään perinteistä kiinni. Sinisellä judopuvulla ei ole mitään asiaa treeneihin ja kumarrukset tapahtuvat aina polviltaan. Leiriä ja hikipisaroiden vuodatusta jatkuu vielä keskiviikkoon asti, jonka jälkeen suunnataan takaisin Suomeen joulun viettoon.

-KK

Alkusanat

Alkusanat

Hei lukija!

Siirsin blogini uudelle alustalle, mutta harmi vain tietotekniikan mämmikourana en jaksa siirtää vanhaa blogiani tänne. Ehkä tämä on myös uuden alku.  Vanha blogini  JudoJam kertoo ajasta nuorena urheilijana ja tämä uusi huippu-urheilijan elämästä, Suomen judon nykyisenä ykkösnaisena.

Lupaan että tällä kertaa päivitän blogia aktiivisemmin, ja ennen kaikkea avoimemmin kuin aikaisempaa.  Aloin olla turhan varovainen kirjoituksissani JudoJamissa, mutta nykyään itsevarvempana pystyn puhumaan asioista kuin ne ovat. Tietysti jotkut voivat vetää herneen nokkaansa, mutta urheilijakin on loppujen lopuksi vain ihminen mielipiteineen ja tunteineen. Sallittakoon se siis myös minulle.

Blogiin tulee näitä perinteisiä kirjoituksia, mutta olen myös viehättynyt vlogeista, joten niitäkin nähdään, kunhan vain hion lisää editointitaitojani. Teema on tietysti oma elämäni, joka kietoutuu nykyään melkeinpä pelkästään urheilu-uraani. Aiheita ovat muun muassa treenit, ajankohtaiset asiat & mielipiteet ja kisareissut. Toinen tarkoitus on tuoda myös tuoda lajiani judoa esiin, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota kotimaisessa mediassa. Tämä on ikkuna siihen mitä on kilpailla huipputasolla maailman suosituimmassa kamppailulajissa.

Lukijoilta toivon kommenteja ja tietysti otan mielelläni vastaan ehdotuksia postauksiin. Toivottavasti tulet viihtymään  tai edes tuntemaan mielenkiintoa blogini parissa!

-KK