Tammikuun kuulumisia

Vuoden alku on pitänyt itseni kiireisenä. Arki ja viikot ovat rullanneet nopeasti treeneissä ja töissä. Harjoittelua on hieman häirinnyt alati päällä oleva pieni flunssa. Veikkaan, että osasyy tähän on kouluympäristö missä työskentelen. Paljon harjoitellessa vastuskykyni on alhainen ja ala-aste on oivallinen paikka kerätä kaikki pöpöt itselleen.

Vuoden toisella viikolla suuntasin Itävallan Mittersilliin , jossa järjestettiin perinteinen olympic training camp. Leirille osallistui 1200 urheilijaa ja valmentajaa. Näillä leireillä huomaa kuinka kansainvälinen laji judo oikein onkaan. Aika hankala nimetä näin suorilta maata missä judoa ei harrastettaisi. Tälläkin kertaa kaukaisimmat urheilijat tulivat USAsta, Brasiliasta ja Japanista asti

Leiri meni minulla vielä peruskuntoharjoittelun piikkiin. Kestävyydessäni on vielä tekemistä ja sen erityisesti huomasi leirin loppupuolella, kun leiri tuntui tavallista raskaammalta. Olen kuitenkin ylpeä, että pystyin ottamaan määrää, enkä joutunut kovin montaa randoria (sparria) huilimaan, vaikka pahaahan se välillä tekikin

Edistystä pystyy huomaamaan jo puhtaista luvuista. Aloitin voimaharjoittelun viime elokuussa noin puolen vuoden tauon jälkeen. Ei ollut puhettakaan, että olisin ollut silloin edes lähelläkään vanhoja tuloksiani. Nyt voin todeta, että pikkuhiljaa niitä aletaan kolkutella. Vertausta on toki hieman vaikea tehdä johtuen erin tyylisistä ohjelmista ja niiden painotuksista.

Kävin myös katsomassa kehonkoostumukseni Inbodyssa. Rasvaprosenttini on laskenut syyskuun mittauksesta 2% prosenttia ja lihasmassaa on puolestaan tullut 900g. Alkaa keho muokkaantua taas enemmän urheilijan kropan näköiseksi.

Ensiviikolla on luvassa jännät paikat, koska menen ja pääsen vihdoin kisaamaan vuoden jälkeen.  Ja se jos jokin on ÄLYTTÖMÄN SIISTIÄ!  Kisat järjestetään Belgiassa ja kuten viime postauksessani kerroin menen sinne vielä normaalia painoluokkaani ylemmäs -57kg sarjaan.  Mitään isompaa tulostavoitetta en ole ajatellut asettaa.  Olen niin iloinen päästessäni matsaamaan, että pelkästään kisatatamille astuminenkin tuntuu jo voitolta. Siitä eteenpäin yritetään voittaa joka aloitus itselleen. Jos voittoja tulee se tuntuu tietysti makealta, mutta en todellakaan meinaa surra jos seinä tulee jo ensimmäisessä ottelussa vastaan.

Varmasti tulevalla kisaviikolla minulla nousee pintaan vielä monenlaisia tunteita asiaan liittyen, mutta eniten odotan sitä kipristelyä vatsan pohjassa joka on ennen omaa ottelua. Se on hieman epämiellyttävää, mutta sen saattelemana on parasta lähteä matsaamaan.

– KK

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nummelan treenipäivässä viime sunnuntaina oli hyvä pöhinä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

 

Mainokset

Mä tuun takas

Tänään on MM-kisoissa sarjani -52kg ottelupäivä. Kuten arvata saattaa, minulla harmittaa etten tällä kertaa pystynyt osallistumaan kilpailuun. Olen kuitenki edelleen varma että kotiin jääminen oli oikea ratkaisu. Kisassa pitää olla fyysisesti että psyykkisesti kunnossa, koska se tuo ainakin itselleni itsevarmuutta.

Kesäni meni rauhoittaen kehoa ja mieltä. Olin Judoliitossa kesätöissä. Homma ei ollut kahvikeittäjänrooli, vaan hommia kyllä riitti monipuolisesti. Harjoitteluni oli vähäistä, en pakottanut itseäni väkisin harjoittelemaan, vaan ainoastaan kun mieleni sitä oikeasti teki. En esimerkiksi käynyt yhtään kesäleiriä, vaikka kesäisin olen yleensä jatkuvasti reissun päällä.

Nyt syksyn tullen olen aloittanut uuden työn iltapäiväkerhossa, ehdin hyvin aamu-ja iltaharjoituksiin. Poissaolotkaan ei ollut suuri ongelma, kunhan ilmoitan tulevista leiri ja kisareissuista aikaisin. Sitä paitsi lapset ovat mahtavia!

Harjoittelu on alkanut taas maistua ja muutoksia vanhaan tehtiin paljon. Ennen harjoittelin paljon yksin, nyt melkein jokaisessa harjoituksessa minulla on valmentaja tai muuta seuraa tsemppaamassa. Valmennuksestani vastaavat Tea ja Tero Laakkonen. He todella ovat läsnä, mitä arvostan valmennuksessa ja saivat minut alunperin takaisin treeneihin. Seppo Aaltonen on yhä mukana taustalla. Seppohan se minusta oikean urheilijan teki. Voimapuolesta vastaa Speedsters.

En tietäänkä pystynyt aloittaamaan siitä kunnossa missä olin talvella, vaan kone kyllä lähti aika yskällehden liikkeelle. Harjoituksia oli alkuun aika vähän ja niiden määrää ollaan pikkuhiljaa nostettu.  Kuntoni on jo vähän noussut, mutta töitä on vielä tehtävä ennen kuin pääsen edes entiseen kuntooni. Minun oltava tarkka, etten ole alussa liian vaativat itselleni. Rauhassa hyvä tulee.

Tiedän että hommia on tehtävä ja välillä saatan jopa ottaa jopa takapakkia. Ne on vaan tiedostettava, vaikka kärsivällisyys ei ole vahvinta minussa. Jäljellä on kuitenkin sama potenttiaali kuin aikaisemmin. Ensi keväällä minut nähdään taas hyvässä kunnossa kilpatatameilla ja pyrin tuomaan myös jotain uutakin omaan tekemiseeni.

-KK

katri_kakko_tomari.513x288
Kuva  Eju/Martin Kraus

Tilannekatsaus sekä loppuvuoden suunnitelmia!

 

 

Kisakausi alkoi omalta kohdaltani hyvin Tallinnan kisan pronssilla. Mitali oli minulle ensimmäinen siltä tasolta, ja siihen vaadittiin kolme otteluvoittoa. Jäljellä on vielä kaksi kisaa: European Cup -tason kisat Tampereella ja Belgradissa. Tilanne on hieman nurinkurinen, koska minulle syksyn tärkein kisa Tallinna oli ja meni jo. Muut kisat ovat ohjelmassa siksi, ettei muutakaan oikein ole tarjolla. Haluan tietysti matsata ja voittaa molemmat jäljellä olevat kilpailut, mutta hieman tylsää koluta European cup -kisoja, kun haaveilin jo siirtymistä askelta seuraavalle tasolle kovempiin World Tourin kisoihin.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna olisi ollut loistava Zagrebin Gran Prix, jossa olisin voinut olla hyvänä päivänä jopa mitaleilla. Liitto ei kuitenkaan lähettänyt valmentajaa sinne. On turhauttavaa, kun näen oman ikäluokkani kiertävän ja menestyvän, mutta meikäläinen polkee paikallaan saman tasoluokan kilpailuissa. Sovimme onneksi kuitenkin liiton valmentajien kanssa, että myös meikäläisen suunnitelmat otetaan huomioon kevään kilpailukalenterissa. 🙂

Katseeni ja mieleni ovat siirtyneet odottamaan syksyn muita asioita. Olen tosi innoissani loppuvuoden Japanin leirityksestä 28.11-16.12 . Leirielämä on paineetonta. Saa treenata, nukkua ja syödä ilman mitään suurempia murheita. Arkielämässäni joudun jatkuvasti miettimään, että millä salilla tai paikkakunnalla tänään treenaan ja onko siellä itselle sopivan kokoisia pareja. Ulkomaan leireillä tiedän, että sali on joka treeni täynnä haasteita ja kovia omankokoisia mimmejä. Kaiken lisäksi Tokio on mahtava kaupunki ja meikä rakastaa japanilaista ruokaa!

Toinen odotettava asia on tuleva muutos arkeeni, koska nykyiseen tilaani en ole tyytyväinen. Olen oireillut fyysisestikkin tämän vuoksi. En halua liikaa valittaa, koska en pidä siitä itsekkään, mutta pointti on, että Suomessa aidosti huipulle tähtäävän urheilijan elämistä ei ole tehty liian helpoksi.

nymburk
Miksi ei voisi vaan keskittyä puhtaasti urheiluun ilman muita vaikeuksia.

Olen miettinyt vaihtoehtoja helpottaa arkeani, mutta niitä ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa ja ne ovat isoja muutoksia. Päätin kuitenkin ottaa rohkeasti riskin, vaikka mielessäni olevat suunnitelmat eivät todellakaan takaa mitään, tämän vuoksi en kerro niistä sen enempää vielä. Olen kuitenkin murheilujen jälkeen päässyt siihen tulokseen, että riski kannattaa onnistuessaan ja se vie urheilua sekä normielämäänikin parempaan suuntaa, toisin kuin nykyinen tilani, joka on yhtä välitilassa olemista.

Olemme taustajoukkojeni kanssa sopineet, että kisakauden päätyttyä hoidamme asiat kuntoon, joka ei kuitenkaan ehkä ollut niin hyvä ratkaisu, kun tuntuu, että sen vuoksi odotan vain rauhattomasti kisakauden päättymistä. Olen kuitenkin itse tehnyt vähän pohjatyötä ja oikeastaan asiat kaipaavat enää vain tuumasta toimeen tarttumista. Mutta joka tapauksessa murehtiminen alkaa onneksi vaihtua pikku hiljaa toivoon. Ihan kuin odottaisin joulua.

-KK