Belgian kisaraporttia

Hej på dig vaan täältä Herstalista Belgian maalta.  Kuten aiemmin mainitsin lauantaina olin ensimmäistä kertaa vuoteen kisatatamille.

Debytoin myös samalla kansainvälisen tason kilpailussa normaalia painoluokkaa ylempänä – 57kg sarjassa. Sarjassa oli 47 kilpailijaa ja kisa käytiin belgialaiseen tyyliin, joka varmistaa jokaiselle vähintään kaksi ottelua.  Ensiksi ottelijat jaetaan pooleihin ja poolien kaksi parasta pääsevät jatkamaan kisaa varsinaiseen ottelukaavioon.

Ensimmäiseksi vastaani tuli viime vuoden Japanin alle 21-vuotiaiden mestari.  Heti alkuun tein virheen, kun lähdin ottelemaan pieniin painoluokkiin kuuluvalla nopealla ottelutemmolla. Japanilainen ei lähtenyt mukaan tähän vaan otteli itse aika rauhallisesti. Puolessa välissä tajusin että tulen väsyttämään itseni vain tällä menolla,  ja laskin omaakin tempoa  enemmän – 57kg sarjaan sopivammaksi.

Matsi eteni hyvin, kunnes kellon näyttäessä alle minuuttia japanilainen pääsi läväyttämään wazarin (7 pistettä) arvoisen uchimatan (eteenpäin suuntautuva jalkaheitto). Aika hyvin väistin tappijalkaisena ne 8 muuta aikaisemmin tullutta samankaltaista yritystä.  Tämän jälkeen en saanut enää ajettua pistejohtoa kiinni, ja matsi päättyi minun tappioon.

En jäänyt suremaan häviötä, vaan olin todella iloinen että olin kisaamassa. Matsista palatessa aloin jo keskittymään seuraavaan matsiin, joka ratkaisisi pääsyni kilpailukaavioon.

Seuraavaksi vastaani asettui ranskalainen. Ottelun alussa sain erittäin hyvän käsilukkopaikan, mutta vastustajan kumikäsi pysyi kasassa,  vaikka kuinka yritin runtata omaa painoani käsivarren päälle.  Naisten sarjoisssa tätä käy useasti, koska osalla kauniimman sukupuolen edustajilla on erittäin ylitaipuvat käsivarret.

Matsi ratkesi jälleen viimeisellä minuutilla, kun heitin vastustajan matalalla kiepillä ipponin (täydet matsin päättävät pisteet) arvoisesti. Olen viimeisen puolivuotta harjoitellut ja tuskastellut tuota heittoa tiettyyn tilanteeseen, ja nyt vihoviimein sain sen toimimaan juuri kyseiseen tilanteeseen! Tämä voitto takasi minulle pääsyn ottelukaavioon.

Kaaviossa minulle tuli vastaan hollantilainen, joka ei oikein pysynyt mukana minun tekemisissä. Sain ajettua hänelle kolme varoitusta passiivisuudesta, jonka vuoksi hänet diskattiin.

Toisessa kaavion matsissa minulle tuli vastaan sarjan toinen japanilainen, joka oli ollut myös finaalissa Japanin U-21 mestaruuskisoissa 2017 ja parin vuoden takainen maailmanmestari U-18 ikäluokassa.

Vastustajan tyyli oli erittäin tyypillinen japanilaiseksi.  Vastustaja painoi käteni alas ja samalla ronki etujalkaani, jolloin romahdin mattoon. En oikein keksinyt mitä edes pystyisin tehdä, kun vastustaja ehti napata oman vahvemman otteen. Myös uudet säännöt saivat minut epäröimään miten saan ottaa otteen. Japanilainen painoi kuitenki jatkuvasti menemään varoituksen arvoiseisella otteella, ja minä typerästi ilman otetta. Lopulta sain diskauksen kolmesta passiivisuusvaroituksesta.

Pääsin onneksi vielä yrittämään kaavion keräilyihin, jossa vastaani tuli taas hollantilainen. Matsi oli todella tasaväkinen, mutta edelliset neljä ottelua alla alkoivat jo verottaa vielä keskeneräistä matsikuntoani.  Jatkoajan alussa vastustani heitti minut pyllylleni, josta jatkoi vielä työntämällä minut selälleen.  Hyvä voitto hänelle, mutta matsaamisen makuun päästyäni olisin halunnut jatkaa vielä kisapäivää.

Tästä kisasta jäi todella hyvä fiilis, ja suosittelen näitä Keski-Euroopan massakisoja kaikille. On hyvä saada alkukauteen useampia matseja alle.

Seuraavaksi kisaan Varsovassa European Openissa (maailmancup)  tasan kuukauden päästä.  Silloin otteleen tutussa ja turvallisessa – 52kg sarjassa.

Adrenaliinihuumassa – KK

DSC_0077
Kauniit judojalat

IMG_20180203_193719_250

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Muutosta pukkaisi

 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin tämä syksy on ollut minulle erityisen haasteellinen. Harjoitusolosuhteiden mietintä ja oman muun elämän suunnan pohdinta ovat minut tasaisin ajoin ajaneet lähes hulluuden partaalle. Uupumus oli syksyllä jopa niin kova että mietimme valmentajan kanssa kisakauden jättämistä kokonaan väliin. Ihmisellä kun on vain yksi akku kaikkeen toimintaan, eikä jatkuvasti voi käydä ylikierroksilla.

Tässä tapauksessa kuitenkin oli onnellinen loppu ja syksyn kisoista kaulaan tarttui mitalisuora kulta,hopea ja pronssi. Minä herkkä ja tunteellinen tyttö pystyin painamaan kaikki tummat ajatukset pois mielestä kisojen ajaksi ja olemaan tatamilla jäänviileä ottelija.

Kilpailujen jälkeen tarvin paussin kaikesta ja suuntasinkin heti Belgradista saavuttua kohti kotiin pohjoiseen vanhempieni luokse. Olen perhekeskeinen ihminen ja rakkaimpieni luona todella rentoudun. Sillä reissulla treenailin omaksi ilokseni hieman, mutta päätarkoitus oli hengähdyspaussin ottaminen. Reissu kesti hieman alle pari viikkoa, kun vielä paluumatkalla pysähdyin Ouluun siskoni luokse.

katripilttiovaara
Pittiövaarassa. Kävelimme myös Pittiökurun ohitse, jolloin isäni tokaisi virne naamallaan ”Yhtä karu kun tyttö”. Thanks dad 😀

Lahteen saapuessani käynnistyi peruskuntokausi ja tarkoituksena olisi tehdä nyt voimaa näihin spagettikäsivarsiin. Käärin myös hihat myös muuallakin kuin pelkästään salin puolella. Irtisanoin Lahden asuntoni ja samalla aloin etsimään kämppää pääkaupunkiseudulta. Minulla tärppäsi jo ensimmäisessä asuntonäytössä, joten havumetsien tyttö muuttaa nyt marraskuussa Helsinkiin. Syyt muuttoon ovat itselleni sopivat harjoitusmahdollisuudet sekä opintotarjonnan monipuolisuus. Minulla oli kauhukuva että jään ilman kämppää ja joutuisin tunkemaan kamani jonkin sortin varastoon Japanin leirityksen ajaksi. Onneksi kuitenkin oli tuuria mukana  ja pienen yksiön avaimet pitäisi olla kädessäni 11.11 alkaen.

Hieman muutto kyllä mietityttää, kun Lahdessa minulla on ollut malliesimerkki toimivasta urheiljan tukiverkostosta. Kuusi vuotta olen Lahdessa asunut ja taustallani on ollut aina ihmisiä, jotka työntävät minua eteepäin ja nostavat ylöspäin kohti tavoitteitani. Sellaista on meno Lahes 😉

Summasummaarum elämäni on nyt vihdoin lähtenyt noin vuoden jumitustilanteesta liikkeelle ja lisää jännittäviä muutoksia on tulossa.  Toivottavasti päätöksilläni saan nostettuani judoni vielä uudelle tasolle, jotta unelmani lajin parissa toteutuvat. Kiitos kaikille ihmisille jotka ovat olleet apuna ja tukemassa minua nyt syksyllä. Yksin on mitään vaikea saavuttaa 🙂

Hyvillä fiiliksillä -KK

Tilannekatsaus sekä loppuvuoden suunnitelmia!

 

 

Kisakausi alkoi omalta kohdaltani hyvin Tallinnan kisan pronssilla. Mitali oli minulle ensimmäinen siltä tasolta, ja siihen vaadittiin kolme otteluvoittoa. Jäljellä on vielä kaksi kisaa: European Cup -tason kisat Tampereella ja Belgradissa. Tilanne on hieman nurinkurinen, koska minulle syksyn tärkein kisa Tallinna oli ja meni jo. Muut kisat ovat ohjelmassa siksi, ettei muutakaan oikein ole tarjolla. Haluan tietysti matsata ja voittaa molemmat jäljellä olevat kilpailut, mutta hieman tylsää koluta European cup -kisoja, kun haaveilin jo siirtymistä askelta seuraavalle tasolle kovempiin World Tourin kisoihin.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna olisi ollut loistava Zagrebin Gran Prix, jossa olisin voinut olla hyvänä päivänä jopa mitaleilla. Liitto ei kuitenkaan lähettänyt valmentajaa sinne. On turhauttavaa, kun näen oman ikäluokkani kiertävän ja menestyvän, mutta meikäläinen polkee paikallaan saman tasoluokan kilpailuissa. Sovimme onneksi kuitenkin liiton valmentajien kanssa, että myös meikäläisen suunnitelmat otetaan huomioon kevään kilpailukalenterissa. 🙂

Katseeni ja mieleni ovat siirtyneet odottamaan syksyn muita asioita. Olen tosi innoissani loppuvuoden Japanin leirityksestä 28.11-16.12 . Leirielämä on paineetonta. Saa treenata, nukkua ja syödä ilman mitään suurempia murheita. Arkielämässäni joudun jatkuvasti miettimään, että millä salilla tai paikkakunnalla tänään treenaan ja onko siellä itselle sopivan kokoisia pareja. Ulkomaan leireillä tiedän, että sali on joka treeni täynnä haasteita ja kovia omankokoisia mimmejä. Kaiken lisäksi Tokio on mahtava kaupunki ja meikä rakastaa japanilaista ruokaa!

Toinen odotettava asia on tuleva muutos arkeeni, koska nykyiseen tilaani en ole tyytyväinen. Olen oireillut fyysisestikkin tämän vuoksi. En halua liikaa valittaa, koska en pidä siitä itsekkään, mutta pointti on, että Suomessa aidosti huipulle tähtäävän urheilijan elämistä ei ole tehty liian helpoksi.

nymburk
Miksi ei voisi vaan keskittyä puhtaasti urheiluun ilman muita vaikeuksia.

Olen miettinyt vaihtoehtoja helpottaa arkeani, mutta niitä ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa ja ne ovat isoja muutoksia. Päätin kuitenkin ottaa rohkeasti riskin, vaikka mielessäni olevat suunnitelmat eivät todellakaan takaa mitään, tämän vuoksi en kerro niistä sen enempää vielä. Olen kuitenkin murheilujen jälkeen päässyt siihen tulokseen, että riski kannattaa onnistuessaan ja se vie urheilua sekä normielämäänikin parempaan suuntaa, toisin kuin nykyinen tilani, joka on yhtä välitilassa olemista.

Olemme taustajoukkojeni kanssa sopineet, että kisakauden päätyttyä hoidamme asiat kuntoon, joka ei kuitenkaan ehkä ollut niin hyvä ratkaisu, kun tuntuu, että sen vuoksi odotan vain rauhattomasti kisakauden päättymistä. Olen kuitenkin itse tehnyt vähän pohjatyötä ja oikeastaan asiat kaipaavat enää vain tuumasta toimeen tarttumista. Mutta joka tapauksessa murehtiminen alkaa onneksi vaihtua pikku hiljaa toivoon. Ihan kuin odottaisin joulua.

-KK

 

Painonpudotus

 

Ensi viikonloppuna kilpailen Tallinnan European Open kisassa (maailmancup). Se tietää itselleni tietysti painonpudotusta omaan sarjaan -52 kg, joten voisin avata hieman miten itse sen hoidan. Osalle judokoista tämähän on tuttua huttua, mutta osaa voi kiinnostaa minkälainen projekti se oikein on. Painoni oli maanantaiaamuna 55,5 kg ja punnitus on luvassa ensi perjantaina. Parempi olisi tietysti jos lähtöpaino olisi kilon vähemmän. Joku nyt saattaa röhistä ettei tuo ole tyttö kuule mitään. Laskekaapa noin 6% painostanne ja pudottakaa se 5 päivässä, ja tietty naisilla aineenvaihduntakin käy hitaammalla kuin miehillä. Joillakin paino tippuu helposti ja toiset onnettomat joutuvat ihan tosissaan näkemään vaivaa mahtuakseen painoluokkaansa.

Painonpudotuksessa on kuitenkin tärkeä muistaa että paino käytetään väliaikaisesti alhaallla. Se ei ole varsinaisesti mitään laihdutusta. Itselläni on vahva rutiini jo  tähän hommaan. Osan olen oppinut itse kantapään kautta ja osan ovat vanhemmat ketut opettaneet.

Kisaviikon alussa yritän vielä juoda kohtuu paljon. Ruoka on proteiinipitoista ja hiilarit ovat olemattomat. Keskiviikkona alan vähentämään nesteistä. Torstai ja perjantai kuluvat jo kuivin suin. Viime syksynä Sundbergin Jaana katsoi kisaviikkoni ruokapäiväkirjan. Hän kehotti lisäämään hiilareita jo ennen punnitusta, jotta glykogeenivarastot  eivät olisi ihan tyhjillään. Nykyään viimeiset päivät yritän painon periksi antaessa syödä hieman puuroa ja palautusjuomaa. Kiinnitän kisaviikolla enemmän huomiota myös C-vitamiinin ja sinkin saantiin, koska vähällä ravinnolla ollessa vastustuskyky on alhaisempi.

Painonpudotus tapahtuu pääasiassa hikoilulla. Itse olen aika huono hikoilemaan, joten käytän hikipukua jumpatessani painoa alemmas. Saunassa hikoilu ei ole minun juttuni, se enemmänkin vain ahdistaa.

jumppa
Älkää jättäkö viimeistä 1,5kg  punnituspäivään. Never again!

Heti punnituksen jälkeen korkkaan Osmosalin, joka auttaa saamaan hikoilussa menetettyjä suoloja takaisin. Itse vedän nestettä sen pari desiä vartin välein, muuten juoma ei ehdi imeytyä vaan jää hölskymään vatsaan. Loppuillan juon mehuja joihin olen sekoittanut maltoa, eli nopeasti imeytyvää tärkkelystä.

Vaikka luulisi että punnituksen jälkeen olisi jäätävä nälkä, niin ei oikeastaan. Yritän syödä jotain hiilaripitoista illalla mutta vatsalaukkuni on kutistunut pieneksi, eikä sinne mahdu paljoa ruokaa. Siksi koitankin syödä mahdollisimman energiatiheää ja helposti vatsassa sulavaa ruokaa. Yleensä syön kisahotellissa järjestetyssä illallisella tai linnottaudun syömään pastaa ym. hotellihuoneeseen. Ravintolaan meno on siinä tilanteessa rahan tuhlausta. Minun täytyy myös tunnustaa että vatsani on kovin herkkä, joten joudun ottamaan illanpäätteeksi vielä Immodium tabletin. En nimittäin halua juosta kisapäivänä vessassa.

Meillä judossa on vielä kilpailupäivänä kontrollivaaka. Tähän arvotaan neljä onnekasta per/painoluokka. Itse olen saanut useasti kyseisen kunnian. Kontrollivaaka on 45min ennen kilpailun alkua ja siinä paino saa olla 5% yli kisapainosta. Eli meillä -52kg kategorian naisilla paino saa olla enintään 54,6 kg. Jos raja ylittyy ei pääse matsaamaan. Omasta mielestäni tämä on vähän turhaa holhousta aikuisten sarjoissa. Kyllä aikuiset osaavat pudottaa painon järkevästi, jos joku pudottaa liian paljon niin siinä sitten kärsiköön hapotuksena ja heikotuksena otteluissa. Itse joudun tarkkailemaan painoani vielä virallisen punnituksen jälkeenkin, koska saan helposti tankattua sen 3kg lisää illassa.

Kisapäivänä syön aamulla puuroa ja hieman jotain pientä siihen rinnalle. Kisapaikalla kuluu voileipiä,energiapatukoita, energiageelejä, rusinoita, kuivattuja hedelmiä, mehua, urkkajuomaa ja edelleen maltoa. Proteiinin tarve ei ole niin välttämätön tuolloin. Maitopohjaisia tuotteita en pysty syömään, koska ne nousevat itsellä helposti ylös urheillessa. Päivän lämpimän ruuan syön vasta kilpailun jälkeen. Useasti kotimaan kisoissa näkee jengillä olevan mukana kisaeväänä Pilttiä. Se on turhaa, eihän siinä nimittäin ole oikein mitään.

Judossa painoinpudotus on ihan normijuttu. Ei siitä oikein jaksa enää edes kovin paljon valittaa. Se vaan homma mikä pitää tehdä, eikä siinä märiseminen auta. Mitä vähemmän sitä stressaa niin sen paremmin se tippuu. Nämä ovat aikuisen 22-vuotiaan painonpudotusvinkit. En suosittele vielä nuorten sarjoissa otteleville jatkuvia painonpudotuksia.  Itsekkin nousin aikaisin omaan -52kg sarjaan hieman alipainoisena, kun oli aika varmaa että tuo se olisi minun sarja aikuisissa.  Nykyään  Suomen kilpailussa menen suosiolla sarjaa ylemmäs -57kg, mutta ulkomailla olen liian heikko tähän sarjaan. Painoa saan kansainvälisiin kilpailuhin pudottaa kuitenkin ihan tarpeeksi.