Mä tuun takas

Tänään on MM-kisoissa sarjani -52kg ottelupäivä. Kuten arvata saattaa, minulla harmittaa etten tällä kertaa pystynyt osallistumaan kilpailuun. Olen kuitenki edelleen varma että kotiin jääminen oli oikea ratkaisu. Kisassa pitää olla fyysisesti että psyykkisesti kunnossa, koska se tuo ainakin itselleni itsevarmuutta.

Kesäni meni rauhoittaen kehoa ja mieltä. Olin Judoliitossa kesätöissä. Homma ei ollut kahvikeittäjänrooli, vaan hommia kyllä riitti monipuolisesti. Harjoitteluni oli vähäistä, en pakottanut itseäni väkisin harjoittelemaan, vaan ainoastaan kun mieleni sitä oikeasti teki. En esimerkiksi käynyt yhtään kesäleiriä, vaikka kesäisin olen yleensä jatkuvasti reissun päällä.

Nyt syksyn tullen olen aloittanut uuden työn iltapäiväkerhossa, ehdin hyvin aamu-ja iltaharjoituksiin. Poissaolotkaan ei ollut suuri ongelma, kunhan ilmoitan tulevista leiri ja kisareissuista aikaisin. Sitä paitsi lapset ovat mahtavia!

Harjoittelu on alkanut taas maistua ja muutoksia vanhaan tehtiin paljon. Ennen harjoittelin paljon yksin, nyt melkein jokaisessa harjoituksessa minulla on valmentaja tai muuta seuraa tsemppaamassa. Valmennuksestani vastaavat Tea ja Tero Laakkonen. He todella ovat läsnä, mitä arvostan valmennuksessa ja saivat minut alunperin takaisin treeneihin. Seppo Aaltonen on yhä mukana taustalla. Seppohan se minusta oikean urheilijan teki. Voimapuolesta vastaa Speedsters.

En tietäänkä pystynyt aloittaamaan siitä kunnossa missä olin talvella, vaan kone kyllä lähti aika yskällehden liikkeelle. Harjoituksia oli alkuun aika vähän ja niiden määrää ollaan pikkuhiljaa nostettu.  Kuntoni on jo vähän noussut, mutta töitä on vielä tehtävä ennen kuin pääsen edes entiseen kuntooni. Minun oltava tarkka, etten ole alussa liian vaativat itselleni. Rauhassa hyvä tulee.

Tiedän että hommia on tehtävä ja välillä saatan jopa ottaa jopa takapakkia. Ne on vaan tiedostettava, vaikka kärsivällisyys ei ole vahvinta minussa. Jäljellä on kuitenkin sama potenttiaali kuin aikaisemmin. Ensi keväällä minut nähdään taas hyvässä kunnossa kilpatatameilla ja pyrin tuomaan myös jotain uutakin omaan tekemiseeni.

-KK

katri_kakko_tomari.513x288
Kuva  Eju/Martin Kraus
Mainokset

Muutosta pukkaisi

 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin tämä syksy on ollut minulle erityisen haasteellinen. Harjoitusolosuhteiden mietintä ja oman muun elämän suunnan pohdinta ovat minut tasaisin ajoin ajaneet lähes hulluuden partaalle. Uupumus oli syksyllä jopa niin kova että mietimme valmentajan kanssa kisakauden jättämistä kokonaan väliin. Ihmisellä kun on vain yksi akku kaikkeen toimintaan, eikä jatkuvasti voi käydä ylikierroksilla.

Tässä tapauksessa kuitenkin oli onnellinen loppu ja syksyn kisoista kaulaan tarttui mitalisuora kulta,hopea ja pronssi. Minä herkkä ja tunteellinen tyttö pystyin painamaan kaikki tummat ajatukset pois mielestä kisojen ajaksi ja olemaan tatamilla jäänviileä ottelija.

Kilpailujen jälkeen tarvin paussin kaikesta ja suuntasinkin heti Belgradista saavuttua kohti kotiin pohjoiseen vanhempieni luokse. Olen perhekeskeinen ihminen ja rakkaimpieni luona todella rentoudun. Sillä reissulla treenailin omaksi ilokseni hieman, mutta päätarkoitus oli hengähdyspaussin ottaminen. Reissu kesti hieman alle pari viikkoa, kun vielä paluumatkalla pysähdyin Ouluun siskoni luokse.

katripilttiovaara
Pittiövaarassa. Kävelimme myös Pittiökurun ohitse, jolloin isäni tokaisi virne naamallaan ”Yhtä karu kun tyttö”. Thanks dad 😀

Lahteen saapuessani käynnistyi peruskuntokausi ja tarkoituksena olisi tehdä nyt voimaa näihin spagettikäsivarsiin. Käärin myös hihat myös muuallakin kuin pelkästään salin puolella. Irtisanoin Lahden asuntoni ja samalla aloin etsimään kämppää pääkaupunkiseudulta. Minulla tärppäsi jo ensimmäisessä asuntonäytössä, joten havumetsien tyttö muuttaa nyt marraskuussa Helsinkiin. Syyt muuttoon ovat itselleni sopivat harjoitusmahdollisuudet sekä opintotarjonnan monipuolisuus. Minulla oli kauhukuva että jään ilman kämppää ja joutuisin tunkemaan kamani jonkin sortin varastoon Japanin leirityksen ajaksi. Onneksi kuitenkin oli tuuria mukana  ja pienen yksiön avaimet pitäisi olla kädessäni 11.11 alkaen.

Hieman muutto kyllä mietityttää, kun Lahdessa minulla on ollut malliesimerkki toimivasta urheiljan tukiverkostosta. Kuusi vuotta olen Lahdessa asunut ja taustallani on ollut aina ihmisiä, jotka työntävät minua eteepäin ja nostavat ylöspäin kohti tavoitteitani. Sellaista on meno Lahes 😉

Summasummaarum elämäni on nyt vihdoin lähtenyt noin vuoden jumitustilanteesta liikkeelle ja lisää jännittäviä muutoksia on tulossa.  Toivottavasti päätöksilläni saan nostettuani judoni vielä uudelle tasolle, jotta unelmani lajin parissa toteutuvat. Kiitos kaikille ihmisille jotka ovat olleet apuna ja tukemassa minua nyt syksyllä. Yksin on mitään vaikea saavuttaa 🙂

Hyvillä fiiliksillä -KK

Tilannekatsaus sekä loppuvuoden suunnitelmia!

 

 

Kisakausi alkoi omalta kohdaltani hyvin Tallinnan kisan pronssilla. Mitali oli minulle ensimmäinen siltä tasolta, ja siihen vaadittiin kolme otteluvoittoa. Jäljellä on vielä kaksi kisaa: European Cup -tason kisat Tampereella ja Belgradissa. Tilanne on hieman nurinkurinen, koska minulle syksyn tärkein kisa Tallinna oli ja meni jo. Muut kisat ovat ohjelmassa siksi, ettei muutakaan oikein ole tarjolla. Haluan tietysti matsata ja voittaa molemmat jäljellä olevat kilpailut, mutta hieman tylsää koluta European cup -kisoja, kun haaveilin jo siirtymistä askelta seuraavalle tasolle kovempiin World Tourin kisoihin.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna olisi ollut loistava Zagrebin Gran Prix, jossa olisin voinut olla hyvänä päivänä jopa mitaleilla. Liitto ei kuitenkaan lähettänyt valmentajaa sinne. On turhauttavaa, kun näen oman ikäluokkani kiertävän ja menestyvän, mutta meikäläinen polkee paikallaan saman tasoluokan kilpailuissa. Sovimme onneksi kuitenkin liiton valmentajien kanssa, että myös meikäläisen suunnitelmat otetaan huomioon kevään kilpailukalenterissa. 🙂

Katseeni ja mieleni ovat siirtyneet odottamaan syksyn muita asioita. Olen tosi innoissani loppuvuoden Japanin leirityksestä 28.11-16.12 . Leirielämä on paineetonta. Saa treenata, nukkua ja syödä ilman mitään suurempia murheita. Arkielämässäni joudun jatkuvasti miettimään, että millä salilla tai paikkakunnalla tänään treenaan ja onko siellä itselle sopivan kokoisia pareja. Ulkomaan leireillä tiedän, että sali on joka treeni täynnä haasteita ja kovia omankokoisia mimmejä. Kaiken lisäksi Tokio on mahtava kaupunki ja meikä rakastaa japanilaista ruokaa!

Toinen odotettava asia on tuleva muutos arkeeni, koska nykyiseen tilaani en ole tyytyväinen. Olen oireillut fyysisestikkin tämän vuoksi. En halua liikaa valittaa, koska en pidä siitä itsekkään, mutta pointti on, että Suomessa aidosti huipulle tähtäävän urheilijan elämistä ei ole tehty liian helpoksi.

nymburk
Miksi ei voisi vaan keskittyä puhtaasti urheiluun ilman muita vaikeuksia.

Olen miettinyt vaihtoehtoja helpottaa arkeani, mutta niitä ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa ja ne ovat isoja muutoksia. Päätin kuitenkin ottaa rohkeasti riskin, vaikka mielessäni olevat suunnitelmat eivät todellakaan takaa mitään, tämän vuoksi en kerro niistä sen enempää vielä. Olen kuitenkin murheilujen jälkeen päässyt siihen tulokseen, että riski kannattaa onnistuessaan ja se vie urheilua sekä normielämäänikin parempaan suuntaa, toisin kuin nykyinen tilani, joka on yhtä välitilassa olemista.

Olemme taustajoukkojeni kanssa sopineet, että kisakauden päätyttyä hoidamme asiat kuntoon, joka ei kuitenkaan ehkä ollut niin hyvä ratkaisu, kun tuntuu, että sen vuoksi odotan vain rauhattomasti kisakauden päättymistä. Olen kuitenkin itse tehnyt vähän pohjatyötä ja oikeastaan asiat kaipaavat enää vain tuumasta toimeen tarttumista. Mutta joka tapauksessa murehtiminen alkaa onneksi vaihtua pikku hiljaa toivoon. Ihan kuin odottaisin joulua.

-KK