Tammikuun kuulumisia

Vuoden alku on pitänyt itseni kiireisenä. Arki ja viikot ovat rullanneet nopeasti treeneissä ja töissä. Harjoittelua on hieman häirinnyt alati päällä oleva pieni flunssa. Veikkaan, että osasyy tähän on kouluympäristö missä työskentelen. Paljon harjoitellessa vastuskykyni on alhainen ja ala-aste on oivallinen paikka kerätä kaikki pöpöt itselleen.

Vuoden toisella viikolla suuntasin Itävallan Mittersilliin , jossa järjestettiin perinteinen olympic training camp. Leirille osallistui 1200 urheilijaa ja valmentajaa. Näillä leireillä huomaa kuinka kansainvälinen laji judo oikein onkaan. Aika hankala nimetä näin suorilta maata missä judoa ei harrastettaisi. Tälläkin kertaa kaukaisimmat urheilijat tulivat USAsta, Brasiliasta ja Japanista asti

Leiri meni minulla vielä peruskuntoharjoittelun piikkiin. Kestävyydessäni on vielä tekemistä ja sen erityisesti huomasi leirin loppupuolella, kun leiri tuntui tavallista raskaammalta. Olen kuitenkin ylpeä, että pystyin ottamaan määrää, enkä joutunut kovin montaa randoria (sparria) huilimaan, vaikka pahaahan se välillä tekikin

Edistystä pystyy huomaamaan jo puhtaista luvuista. Aloitin voimaharjoittelun viime elokuussa noin puolen vuoden tauon jälkeen. Ei ollut puhettakaan, että olisin ollut silloin edes lähelläkään vanhoja tuloksiani. Nyt voin todeta, että pikkuhiljaa niitä aletaan kolkutella. Vertausta on toki hieman vaikea tehdä johtuen erin tyylisistä ohjelmista ja niiden painotuksista.

Kävin myös katsomassa kehonkoostumukseni Inbodyssa. Rasvaprosenttini on laskenut syyskuun mittauksesta 2% prosenttia ja lihasmassaa on puolestaan tullut 900g. Alkaa keho muokkaantua taas enemmän urheilijan kropan näköiseksi.

Ensiviikolla on luvassa jännät paikat, koska menen ja pääsen vihdoin kisaamaan vuoden jälkeen.  Ja se jos jokin on ÄLYTTÖMÄN SIISTIÄ!  Kisat järjestetään Belgiassa ja kuten viime postauksessani kerroin menen sinne vielä normaalia painoluokkaani ylemmäs -57kg sarjaan.  Mitään isompaa tulostavoitetta en ole ajatellut asettaa.  Olen niin iloinen päästessäni matsaamaan, että pelkästään kisatatamille astuminenkin tuntuu jo voitolta. Siitä eteenpäin yritetään voittaa joka aloitus itselleen. Jos voittoja tulee se tuntuu tietysti makealta, mutta en todellakaan meinaa surra jos seinä tulee jo ensimmäisessä ottelussa vastaan.

Varmasti tulevalla kisaviikolla minulla nousee pintaan vielä monenlaisia tunteita asiaan liittyen, mutta eniten odotan sitä kipristelyä vatsan pohjassa joka on ennen omaa ottelua. Se on hieman epämiellyttävää, mutta sen saattelemana on parasta lähteä matsaamaan.

– KK

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nummelan treenipäivässä viime sunnuntaina oli hyvä pöhinä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s