Matala kevät

Hei, siitä on pitkä aika kun olen viimeksi kirjoittanut. Syynä on yksinkertaisesti että en ole vain jaksanut. Mutta mitä enemmän tätä lykkään, sitä enemmän kynnys kasvaa kirjoittaa tästä sekalaisesta ajasta.

Hommahan lähtee siitä että olen käynyt tänä vuonna vain yksissä kilpailuissa, jossa ottelin vain yhden ottelun. Kyllä, vain yhden kilpailun, vaikka kalenterissa oli ajateltu jopa 7 kilpailua puoleen vuoteen. Tietynlainen väsymys alkoi painaa jo helmi-maaliskuussa ja tein päätöksen jättää Prahan European Openin välistä. Osallistuin kuitenkin Nymburkin kansaväliselle leirille, josta nappasin mukaani  kuukauden kestävään influenssan ja minulta jäi taas välistä yksibGran Prix ja EM-kilpailut.

Aloitettua taas harjoittelemaan vasen polveni alkoi kipuilemaan ja lopulta löysin itseni leikkauspöydältä. Leikkauksen jälkeen ortopedi kertoi etteivät löytäneet magneettikuvien perusteella etsimäänsä kierukan repeämää. Lisäksi elämässäni on ollut muutakin kuormaa, mutta en ala niitä tähän avata.

Joka tapauksessa olen ollut todella allapäin. Arjen pikkutoimet tuntuivat liian raskailta tehdä ja olin jatkuvasti ärtynyt ja itkuinen. Harjoituksissa en enää nauttinut vaan yleensä sielläkin jollain tavalla paha olla. Minulta tutkittiin kilpirauhasarvot ja verenkuva, raudan puute oli ainoa asia joka testien tuloksissa näkyi, mutta se ei yksinään selitänyt pahaa oloani. Asiat kuitenkin selittyivät masennuksella. Tällä hetkellä minua auttavat ammattilaiset asiassa eteenpäin.

Tästä johtuen kesä on rauhoitettu. Jätin isoimmat kisat ja leirit kesältä välistä. Eniten kanttia  jättää MM-kisat välistä. Ne olisivat todella tärkeä kisa, joista pelkästään otteluvoitoista saa kosolti pisteitä ranking-listalle. Olen kuitenkin hieman ylpeä tästä päätöksestä, sillä tällä hetkellä minun täytyy kunnioittaa omaa terveyttäni. Näillä näkymin kisaan ensivuoden puolella. Nyt keskityn oman psyykkeen ja fyysisen kunnon rakentamiseen.

Mietin pitkään kannattaako tätä kertoa blogissani, koska edelleen masennuksen yllä on jonkinlainen leima. No piristy ja tsemppaa vähän niin kyllä se siitä- lauseen sanojat saavat minulta tällä hetkellä kyllästyneen mulkaisun. Ei täältä kuopasta vaan hypätä kirmaamaan ja nauttimaan elämän iloista, kun välillä ulko-ovesta ulos astuminen on ollut suurin päivittäinen onnistuminen. Onneksi läheiset ovat auttaneet tässä rimpuilussa ja jaksaneet kuunnella minua.❤ 

Moni suomalainen sairastuu masennukseen vuosittain, ja varmasti joukossa on urheilijoitakin. Masennus on sairaus muiden joukossa, ei mikään hetkittäinen pahanmielen olotila. Kyllä minä kertoisin muustakin sairaudesta blogissani, jos se vaikuttaisi harjoitteluuni. Minulle tulee urheilun ja normielämän yhdistämisestä paineita, pitäisi harjoitella optimaalisesti, opiskella, käydä töissä jne.. Toisaalta rakastan harjoitella judoa ja kilpailla, mutta minä en vain pysty olemana se täydellinen kiiltokuvamainen urheilija mihin ollaan totuttu. Mä oon Katri.

Hyvää kesää- KK

Mainokset