Muutosta pukkaisi

 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin tämä syksy on ollut minulle erityisen haasteellinen. Harjoitusolosuhteiden mietintä ja oman muun elämän suunnan pohdinta ovat minut tasaisin ajoin ajaneet lähes hulluuden partaalle. Uupumus oli syksyllä jopa niin kova että mietimme valmentajan kanssa kisakauden jättämistä kokonaan väliin. Ihmisellä kun on vain yksi akku kaikkeen toimintaan, eikä jatkuvasti voi käydä ylikierroksilla.

Tässä tapauksessa kuitenkin oli onnellinen loppu ja syksyn kisoista kaulaan tarttui mitalisuora kulta,hopea ja pronssi. Minä herkkä ja tunteellinen tyttö pystyin painamaan kaikki tummat ajatukset pois mielestä kisojen ajaksi ja olemaan tatamilla jäänviileä ottelija.

Kilpailujen jälkeen tarvin paussin kaikesta ja suuntasinkin heti Belgradista saavuttua kohti kotiin pohjoiseen vanhempieni luokse. Olen perhekeskeinen ihminen ja rakkaimpieni luona todella rentoudun. Sillä reissulla treenailin omaksi ilokseni hieman, mutta päätarkoitus oli hengähdyspaussin ottaminen. Reissu kesti hieman alle pari viikkoa, kun vielä paluumatkalla pysähdyin Ouluun siskoni luokse.

katripilttiovaara
Pittiövaarassa. Kävelimme myös Pittiökurun ohitse, jolloin isäni tokaisi virne naamallaan ”Yhtä karu kun tyttö”. Thanks dad 😀

Lahteen saapuessani käynnistyi peruskuntokausi ja tarkoituksena olisi tehdä nyt voimaa näihin spagettikäsivarsiin. Käärin myös hihat myös muuallakin kuin pelkästään salin puolella. Irtisanoin Lahden asuntoni ja samalla aloin etsimään kämppää pääkaupunkiseudulta. Minulla tärppäsi jo ensimmäisessä asuntonäytössä, joten havumetsien tyttö muuttaa nyt marraskuussa Helsinkiin. Syyt muuttoon ovat itselleni sopivat harjoitusmahdollisuudet sekä opintotarjonnan monipuolisuus. Minulla oli kauhukuva että jään ilman kämppää ja joutuisin tunkemaan kamani jonkin sortin varastoon Japanin leirityksen ajaksi. Onneksi kuitenkin oli tuuria mukana  ja pienen yksiön avaimet pitäisi olla kädessäni 11.11 alkaen.

Hieman muutto kyllä mietityttää, kun Lahdessa minulla on ollut malliesimerkki toimivasta urheiljan tukiverkostosta. Kuusi vuotta olen Lahdessa asunut ja taustallani on ollut aina ihmisiä, jotka työntävät minua eteepäin ja nostavat ylöspäin kohti tavoitteitani. Sellaista on meno Lahes 😉

Summasummaarum elämäni on nyt vihdoin lähtenyt noin vuoden jumitustilanteesta liikkeelle ja lisää jännittäviä muutoksia on tulossa.  Toivottavasti päätöksilläni saan nostettuani judoni vielä uudelle tasolle, jotta unelmani lajin parissa toteutuvat. Kiitos kaikille ihmisille jotka ovat olleet apuna ja tukemassa minua nyt syksyllä. Yksin on mitään vaikea saavuttaa 🙂

Hyvillä fiiliksillä -KK