Japanin leiritys 28.11.-16.12

Instagram- ja Snapchattilejäni seuraavat ovat ehkä huomanneet sijantini olleen kohta jo pari viikkoa  Japani. Minun lisäksi reissussa on Alexandra Barton sekä naisten maajoukkuevalmentaja Markus Pekkola. Huiman iso joukkue siis!

Innoissaan lentokentällä

Ensimmäinen viikko harjoiteltiin suomalaisille tutussa Katsuran yliopistossa. Yliopisto oli täynnä muitakin vieraita, joten meidän sakki joutui majoittumaan kampuksen ulkopuolella olevassa hieman matalimmissa olosuhteissa. Harjoittelu ja ruokailut tapahtuivat 20 minuutin kävelymatkan päässä kampuksella ja huoneissamme oli yötä päivää lämpöasteita 13 celsiuksen verran. 

Ettei nyt ihan liian mukavaksi matka olisi käynyt, niin kaikilla meillä kolmesta on vielä mukana vääränlaiset/rikkinäiset adapterit.  Itse vielä nostin vaikeustasoa ja unohdin toisen judogin takin kotiin.. Onneksi sain ostettua uudet kisapuvut vapaapäivänä Tokiosta.

Katsuurassa harjoitukset kestävät sen 2,5h, tosin ensimmäinen 45min on melkolailla turhaa piipertämistä. Lämmittelyä, jossa ei edes tule kovin lämmin. Onneksi lämmittelyiden jälkeen päästään itse asiaan ja sparreja tulee pystyssä 12x5min ja matossa 5x4min. Edellisvuosista meininki on mennyt rennompaan suuntaan ja lämmitellyissä kaijuttimista raikuu söpö japanipop.

Mattorandorit ovat täällä hieman turhauttavia. Olen eurooppalaisella mittapuulla riittävän hyvä matossa, mutta täällä minun pitäisi olla pitkäjänteisempi. Yhdessä jalanirroitustilanteessa saattaa kulua koko 4 minuuttia. Japanilaiset voisivat vallata BJJ-kisat hieman sääntökirjaa lukemalla.

Katsuurassa naisten harjoituksissa

Katsuura jätettiin kuitenkin taakse ja reissun kaksi vikaa viikkoa kuluvat Tokiossa. Viikon alussa starttasi omasta mielestäni  yksi maailman kovatasoisimmista judoleireistä, Tokion Grand Slamin jälkeinen leiri. Kisaan osallistuneiden lisäksi leirille ovat tulleet myös useiden maiden kärki harjoittelemaan ennen kevään isompia koitoksia. 

Itsenäisyyspäivää juhlittiin pullalla muumikahvilassa.

Leiri järjestetään Japanin olympiakomitean Ajinomoto harjoituskeskuksessa, jossa on valehtelematta hienoin judosali missä olen käynyt. Kaikki on priimaa alkaen kuudesta ottelualueesta ja päättyen monesta erikulmasta kuvaaviin kameroihin, joilla voi tarkastella heittojen tekniikkaa.

Allua ei selvästi naurattanut minun vitsit treenien jälkeen.

Harjoitusten lopuksi japanilaiset maailmanmestarit ja olympiavoittajat hakevat harjat kaapista, ja putsaavat yhtä nöyrästi tatamin kuin kuka tahansa muukin.  

Keskellä olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Kaori Matsumoto

Slamin leirin jälkeen levähdimme päivän ja tällä hetkellä aherretaan Kodokanissa Tokyo Campilla. Jos aikaisemissa harjoituspaikoissa oltiin menty rennompaan suuntaan, niin täällä judon pyhäikössä pidetään perinteistä kiinni. Sinisellä judopuvulla ei ole mitään asiaa treeneihin ja kumarrukset tapahtuvat aina polviltaan. Leiriä ja hikipisaroiden vuodatusta jatkuu vielä keskiviikkoon asti, jonka jälkeen suunnataan takaisin Suomeen joulun viettoon.

-KK

Muutosta pukkaisi

 

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin tämä syksy on ollut minulle erityisen haasteellinen. Harjoitusolosuhteiden mietintä ja oman muun elämän suunnan pohdinta ovat minut tasaisin ajoin ajaneet lähes hulluuden partaalle. Uupumus oli syksyllä jopa niin kova että mietimme valmentajan kanssa kisakauden jättämistä kokonaan väliin. Ihmisellä kun on vain yksi akku kaikkeen toimintaan, eikä jatkuvasti voi käydä ylikierroksilla.

Tässä tapauksessa kuitenkin oli onnellinen loppu ja syksyn kisoista kaulaan tarttui mitalisuora kulta,hopea ja pronssi. Minä herkkä ja tunteellinen tyttö pystyin painamaan kaikki tummat ajatukset pois mielestä kisojen ajaksi ja olemaan tatamilla jäänviileä ottelija.

Kilpailujen jälkeen tarvin paussin kaikesta ja suuntasinkin heti Belgradista saavuttua kohti kotiin pohjoiseen vanhempieni luokse. Olen perhekeskeinen ihminen ja rakkaimpieni luona todella rentoudun. Sillä reissulla treenailin omaksi ilokseni hieman, mutta päätarkoitus oli hengähdyspaussin ottaminen. Reissu kesti hieman alle pari viikkoa, kun vielä paluumatkalla pysähdyin Ouluun siskoni luokse.

katripilttiovaara
Pittiövaarassa. Kävelimme myös Pittiökurun ohitse, jolloin isäni tokaisi virne naamallaan ”Yhtä karu kun tyttö”. Thanks dad 😀

Lahteen saapuessani käynnistyi peruskuntokausi ja tarkoituksena olisi tehdä nyt voimaa näihin spagettikäsivarsiin. Käärin myös hihat myös muuallakin kuin pelkästään salin puolella. Irtisanoin Lahden asuntoni ja samalla aloin etsimään kämppää pääkaupunkiseudulta. Minulla tärppäsi jo ensimmäisessä asuntonäytössä, joten havumetsien tyttö muuttaa nyt marraskuussa Helsinkiin. Syyt muuttoon ovat itselleni sopivat harjoitusmahdollisuudet sekä opintotarjonnan monipuolisuus. Minulla oli kauhukuva että jään ilman kämppää ja joutuisin tunkemaan kamani jonkin sortin varastoon Japanin leirityksen ajaksi. Onneksi kuitenkin oli tuuria mukana  ja pienen yksiön avaimet pitäisi olla kädessäni 11.11 alkaen.

Hieman muutto kyllä mietityttää, kun Lahdessa minulla on ollut malliesimerkki toimivasta urheiljan tukiverkostosta. Kuusi vuotta olen Lahdessa asunut ja taustallani on ollut aina ihmisiä, jotka työntävät minua eteepäin ja nostavat ylöspäin kohti tavoitteitani. Sellaista on meno Lahes 😉

Summasummaarum elämäni on nyt vihdoin lähtenyt noin vuoden jumitustilanteesta liikkeelle ja lisää jännittäviä muutoksia on tulossa.  Toivottavasti päätöksilläni saan nostettuani judoni vielä uudelle tasolle, jotta unelmani lajin parissa toteutuvat. Kiitos kaikille ihmisille jotka ovat olleet apuna ja tukemassa minua nyt syksyllä. Yksin on mitään vaikea saavuttaa 🙂

Hyvillä fiiliksillä -KK

Tilannekatsaus sekä loppuvuoden suunnitelmia!

 

 

Kisakausi alkoi omalta kohdaltani hyvin Tallinnan kisan pronssilla. Mitali oli minulle ensimmäinen siltä tasolta, ja siihen vaadittiin kolme otteluvoittoa. Jäljellä on vielä kaksi kisaa: European Cup -tason kisat Tampereella ja Belgradissa. Tilanne on hieman nurinkurinen, koska minulle syksyn tärkein kisa Tallinna oli ja meni jo. Muut kisat ovat ohjelmassa siksi, ettei muutakaan oikein ole tarjolla. Haluan tietysti matsata ja voittaa molemmat jäljellä olevat kilpailut, mutta hieman tylsää koluta European cup -kisoja, kun haaveilin jo siirtymistä askelta seuraavalle tasolle kovempiin World Tourin kisoihin.

Esimerkiksi tänä viikonloppuna olisi ollut loistava Zagrebin Gran Prix, jossa olisin voinut olla hyvänä päivänä jopa mitaleilla. Liitto ei kuitenkaan lähettänyt valmentajaa sinne. On turhauttavaa, kun näen oman ikäluokkani kiertävän ja menestyvän, mutta meikäläinen polkee paikallaan saman tasoluokan kilpailuissa. Sovimme onneksi kuitenkin liiton valmentajien kanssa, että myös meikäläisen suunnitelmat otetaan huomioon kevään kilpailukalenterissa. 🙂

Katseeni ja mieleni ovat siirtyneet odottamaan syksyn muita asioita. Olen tosi innoissani loppuvuoden Japanin leirityksestä 28.11-16.12 . Leirielämä on paineetonta. Saa treenata, nukkua ja syödä ilman mitään suurempia murheita. Arkielämässäni joudun jatkuvasti miettimään, että millä salilla tai paikkakunnalla tänään treenaan ja onko siellä itselle sopivan kokoisia pareja. Ulkomaan leireillä tiedän, että sali on joka treeni täynnä haasteita ja kovia omankokoisia mimmejä. Kaiken lisäksi Tokio on mahtava kaupunki ja meikä rakastaa japanilaista ruokaa!

Toinen odotettava asia on tuleva muutos arkeeni, koska nykyiseen tilaani en ole tyytyväinen. Olen oireillut fyysisestikkin tämän vuoksi. En halua liikaa valittaa, koska en pidä siitä itsekkään, mutta pointti on, että Suomessa aidosti huipulle tähtäävän urheilijan elämistä ei ole tehty liian helpoksi.

nymburk
Miksi ei voisi vaan keskittyä puhtaasti urheiluun ilman muita vaikeuksia.

Olen miettinyt vaihtoehtoja helpottaa arkeani, mutta niitä ei oikeastaan ole kovinkaan paljoa ja ne ovat isoja muutoksia. Päätin kuitenkin ottaa rohkeasti riskin, vaikka mielessäni olevat suunnitelmat eivät todellakaan takaa mitään, tämän vuoksi en kerro niistä sen enempää vielä. Olen kuitenkin murheilujen jälkeen päässyt siihen tulokseen, että riski kannattaa onnistuessaan ja se vie urheilua sekä normielämäänikin parempaan suuntaa, toisin kuin nykyinen tilani, joka on yhtä välitilassa olemista.

Olemme taustajoukkojeni kanssa sopineet, että kisakauden päätyttyä hoidamme asiat kuntoon, joka ei kuitenkaan ehkä ollut niin hyvä ratkaisu, kun tuntuu, että sen vuoksi odotan vain rauhattomasti kisakauden päättymistä. Olen kuitenkin itse tehnyt vähän pohjatyötä ja oikeastaan asiat kaipaavat enää vain tuumasta toimeen tarttumista. Mutta joka tapauksessa murehtiminen alkaa onneksi vaihtua pikku hiljaa toivoon. Ihan kuin odottaisin joulua.

-KK

 

Painonpudotus

 

Ensi viikonloppuna kilpailen Tallinnan European Open kisassa (maailmancup). Se tietää itselleni tietysti painonpudotusta omaan sarjaan -52 kg, joten voisin avata hieman miten itse sen hoidan. Osalle judokoista tämähän on tuttua huttua, mutta osaa voi kiinnostaa minkälainen projekti se oikein on. Painoni oli maanantaiaamuna 55,5 kg ja punnitus on luvassa ensi perjantaina. Parempi olisi tietysti jos lähtöpaino olisi kilon vähemmän. Joku nyt saattaa röhistä ettei tuo ole tyttö kuule mitään. Laskekaapa noin 6% painostanne ja pudottakaa se 5 päivässä, ja tietty naisilla aineenvaihduntakin käy hitaammalla kuin miehillä. Joillakin paino tippuu helposti ja toiset onnettomat joutuvat ihan tosissaan näkemään vaivaa mahtuakseen painoluokkaansa.

Painonpudotuksessa on kuitenkin tärkeä muistaa että paino käytetään väliaikaisesti alhaallla. Se ei ole varsinaisesti mitään laihdutusta. Itselläni on vahva rutiini jo  tähän hommaan. Osan olen oppinut itse kantapään kautta ja osan ovat vanhemmat ketut opettaneet.

Kisaviikon alussa yritän vielä juoda kohtuu paljon. Ruoka on proteiinipitoista ja hiilarit ovat olemattomat. Keskiviikkona alan vähentämään nesteistä. Torstai ja perjantai kuluvat jo kuivin suin. Viime syksynä Sundbergin Jaana katsoi kisaviikkoni ruokapäiväkirjan. Hän kehotti lisäämään hiilareita jo ennen punnitusta, jotta glykogeenivarastot  eivät olisi ihan tyhjillään. Nykyään viimeiset päivät yritän painon periksi antaessa syödä hieman puuroa ja palautusjuomaa. Kiinnitän kisaviikolla enemmän huomiota myös C-vitamiinin ja sinkin saantiin, koska vähällä ravinnolla ollessa vastustuskyky on alhaisempi.

Painonpudotus tapahtuu pääasiassa hikoilulla. Itse olen aika huono hikoilemaan, joten käytän hikipukua jumpatessani painoa alemmas. Saunassa hikoilu ei ole minun juttuni, se enemmänkin vain ahdistaa.

jumppa
Älkää jättäkö viimeistä 1,5kg  punnituspäivään. Never again!

Heti punnituksen jälkeen korkkaan Osmosalin, joka auttaa saamaan hikoilussa menetettyjä suoloja takaisin. Itse vedän nestettä sen pari desiä vartin välein, muuten juoma ei ehdi imeytyä vaan jää hölskymään vatsaan. Loppuillan juon mehuja joihin olen sekoittanut maltoa, eli nopeasti imeytyvää tärkkelystä.

Vaikka luulisi että punnituksen jälkeen olisi jäätävä nälkä, niin ei oikeastaan. Yritän syödä jotain hiilaripitoista illalla mutta vatsalaukkuni on kutistunut pieneksi, eikä sinne mahdu paljoa ruokaa. Siksi koitankin syödä mahdollisimman energiatiheää ja helposti vatsassa sulavaa ruokaa. Yleensä syön kisahotellissa järjestetyssä illallisella tai linnottaudun syömään pastaa ym. hotellihuoneeseen. Ravintolaan meno on siinä tilanteessa rahan tuhlausta. Minun täytyy myös tunnustaa että vatsani on kovin herkkä, joten joudun ottamaan illanpäätteeksi vielä Immodium tabletin. En nimittäin halua juosta kisapäivänä vessassa.

Meillä judossa on vielä kilpailupäivänä kontrollivaaka. Tähän arvotaan neljä onnekasta per/painoluokka. Itse olen saanut useasti kyseisen kunnian. Kontrollivaaka on 45min ennen kilpailun alkua ja siinä paino saa olla 5% yli kisapainosta. Eli meillä -52kg kategorian naisilla paino saa olla enintään 54,6 kg. Jos raja ylittyy ei pääse matsaamaan. Omasta mielestäni tämä on vähän turhaa holhousta aikuisten sarjoissa. Kyllä aikuiset osaavat pudottaa painon järkevästi, jos joku pudottaa liian paljon niin siinä sitten kärsiköön hapotuksena ja heikotuksena otteluissa. Itse joudun tarkkailemaan painoani vielä virallisen punnituksen jälkeenkin, koska saan helposti tankattua sen 3kg lisää illassa.

Kisapäivänä syön aamulla puuroa ja hieman jotain pientä siihen rinnalle. Kisapaikalla kuluu voileipiä,energiapatukoita, energiageelejä, rusinoita, kuivattuja hedelmiä, mehua, urkkajuomaa ja edelleen maltoa. Proteiinin tarve ei ole niin välttämätön tuolloin. Maitopohjaisia tuotteita en pysty syömään, koska ne nousevat itsellä helposti ylös urheillessa. Päivän lämpimän ruuan syön vasta kilpailun jälkeen. Useasti kotimaan kisoissa näkee jengillä olevan mukana kisaeväänä Pilttiä. Se on turhaa, eihän siinä nimittäin ole oikein mitään.

Judossa painoinpudotus on ihan normijuttu. Ei siitä oikein jaksa enää edes kovin paljon valittaa. Se vaan homma mikä pitää tehdä, eikä siinä märiseminen auta. Mitä vähemmän sitä stressaa niin sen paremmin se tippuu. Nämä ovat aikuisen 22-vuotiaan painonpudotusvinkit. En suosittele vielä nuorten sarjoissa otteleville jatkuvia painonpudotuksia.  Itsekkin nousin aikaisin omaan -52kg sarjaan hieman alipainoisena, kun oli aika varmaa että tuo se olisi minun sarja aikuisissa.  Nykyään  Suomen kilpailussa menen suosiolla sarjaa ylemmäs -57kg, mutta ulkomailla olen liian heikko tähän sarjaan. Painoa saan kansainvälisiin kilpailuhin pudottaa kuitenkin ihan tarpeeksi.

Alkusanat

Alkusanat

Hei lukija!

Siirsin blogini uudelle alustalle, mutta harmi vain tietotekniikan mämmikourana en jaksa siirtää vanhaa blogiani tänne. Ehkä tämä on myös uuden alku.  Vanha blogini  JudoJam kertoo ajasta nuorena urheilijana ja tämä uusi huippu-urheilijan elämästä, Suomen judon nykyisenä ykkösnaisena.

Lupaan että tällä kertaa päivitän blogia aktiivisemmin, ja ennen kaikkea avoimemmin kuin aikaisempaa.  Aloin olla turhan varovainen kirjoituksissani JudoJamissa, mutta nykyään itsevarvempana pystyn puhumaan asioista kuin ne ovat. Tietysti jotkut voivat vetää herneen nokkaansa, mutta urheilijakin on loppujen lopuksi vain ihminen mielipiteineen ja tunteineen. Sallittakoon se siis myös minulle.

Blogiin tulee näitä perinteisiä kirjoituksia, mutta olen myös viehättynyt vlogeista, joten niitäkin nähdään, kunhan vain hion lisää editointitaitojani. Teema on tietysti oma elämäni, joka kietoutuu nykyään melkeinpä pelkästään urheilu-uraani. Aiheita ovat muun muassa treenit, ajankohtaiset asiat & mielipiteet ja kisareissut. Toinen tarkoitus on tuoda myös tuoda lajiani judoa esiin, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota kotimaisessa mediassa. Tämä on ikkuna siihen mitä on kilpailla huipputasolla maailman suosituimmassa kamppailulajissa.

Lukijoilta toivon kommenteja ja tietysti otan mielelläni vastaan ehdotuksia postauksiin. Toivottavasti tulet viihtymään  tai edes tuntemaan mielenkiintoa blogini parissa!

-KK